Voikohan tästä enää vajota yhtään alemmas? Hoo ei sinänsä enää pahemmin vaivaa. Mitä nyt välillä käy mielessä ja tiedostan pitäväni hänestä, mutta hän ei enää samalla tavalla häiritse elämääni. Se on erittäin hyvä juttu, mutta tällä hetkellä olisi melkein helpompaa palata siihen vanhaan tuskaan.

Tämä uusi tapaus on osoittautunut myös melko hankalaksi. Sovimme silloin viimeksi "vakavia" puhuessamme, että näkisimme joskus ihan vain kavereina. Eilen uskaltauduin kysymään, että kävisikö kesällä ja hän vastaa, että ei lupaa mitään, katsellaan, ja että ehkä joskus jos olisi aikaa. Ja minä tiedän, että kyllä hänellä on aikaa, mutta eipä pakolla ei. En ymmärrä häntä!

Mietin, että huomenna koulun loppuessa pitäisi ehkä vain kertoa ihan suoraan. Sanoa, että en oikeasti halunnut nähdä vain kaverimielessä, halusin paljon enemmän, mutta tiedän, ettei hän voi antaa sitä enempää, koska ei pidä minusta. Haluaisin sanoa myös, että yritän ajatella häntä vain kaverina, mutta kun se ei riitä minulle ja että halusin nähdä hänet vain siksi, että en ikävöisi kesällä niin paljoa. Että luulin edellisen miekkosen jälkeen, etten voisi enää koskaan pitää kenestäkään ja että siksi tämä on tuntunut niin isolta jutulta. Ja että en haluaisi yhtään ahdistaa häntä nurkkaan, mutta on vain pakko kertoa, jotta voisin jatkaa elämääni. Tavallaan ei tee mieli yhtään ottaa taas niitä samoja sydänsuruja kuin viimekin vuonna samoihin aikoihin, mutta ehkä se olisi parempi vain puhua suoraan. En halua tästä samanlaista tapausta kuin Hoon kanssa oli, en todellakaan! Sitä paitsi olen tämän toisen pojan kanssa vielä kaksi vuotta samalla luokalla, pakkohan minun on hänestä jotenkin päästä yli. Pelkään vain sitä, että hän suuttuu ja ahdistuu jos kerron. Ehkä se riski pitää ottaa ihan vain oman elämäni ja jaksamiseni kannalta?

Tässä tulee vain koko ajan mietittyä sitä, että MITÄ minä olen tehnyt ansaitakseni tämän kaiken? En ymmärrä. Miksi se olen aina minä? Aina. Itse en nimittäin tiedä. En tiedä enää yhtään, mitä teen. Mitä kannattaa tehdä, mitä saan tehdä, miten tämä jatkossa sujuu... En tiedä yhtään, mihin suuntaan elämäni kaatuu. Ei ole mitään tietoa. Ei mitään.