Nyt ollaan taas sitten niin pohjalla kuin vain mahdollista. Kerroin viime viikolla tälle uudelle pojalle tunteistani ja vaikka tiedän, ettei hän kuulemma ole kiinnostunut, minun vain piti tehdä se. Hän sanoi, että hän on sellainen, johon ei kannata ihastua tai jäädä kiinni. Kysyin myös, että onko hän vihainen ja hän sanoi, että ei ole. Hän torjui minut messengerissä ja vaikka se on pieni juttu, minua vituttaa suunnattomasti. Olenko muka niin hirveä? Miksi hänen täytyy sanoa, ettei vihaa minua, mutta kuitenkin käyttäytyy noin? Haluaisin uskoa, että tämä on vain väliaikaista, mutta pelkään, että sinne menivät meidän välimme.

Olen ollut niin maassa viimeisimmät neljä päivää, ettei taas mitään rajaa. En tiedä yhtään, mitä teen, jos hän vihaa minua. Ymmärrän jos häntä ärsyttää tämä alituinen ahdisteluni, mutta ei se oikeuta häntä vihaamaan minua! Onko hänen pakko käyttäytyä noin lapsellisesti? Muutenkin hän vain pakenee koko ajan kaikkia todellisia ongelmia ja yrittää kuitata kaikkea olemalla vittumainen. Ehkä hän ei vain kestä kohdata tosiasioita? En tiedä oikeasti.

Olen vain itkenyt ja itkenyt näiden asioiden takia enkä tiedä mistään mitään. Näen hänet luultavasti seuraavan kerran elokuussa, kun koulu alkaa. Pitääkö minun muka sinnitellä sinne asti siinä pelossa, että emme ole enää väleissä? En minä pysty odottamaan. En halua ahdistella häntä enempää, koska olen kieltämättä takertunut häneen aikaisemmin vähän liian tiukasti ja ymmärrän jos häntä ahdistaa. Mielestäni se ei kuitenkaan oikeuta noin lapselliseen ja epäkypsään käytökseen. Ja kun minä en pelkää sitä, ettei meistä tule koskaan mitään, koska tiedän jo, ettei tule. Minä pelkään sitä, että emme ole enää kavereita. Voi olla vaikeaa kuvitella, että kaverin, jonka olen tuntenut muutaman kuukauden, menetys voisi olla niin kurjaa, mutta kyllä se on. Se tuntuu hyvin pahalta ja itkettää, kun mietin kaikkia juttuja, joita olemme puhuneet. Kuuntelen myös koko ajan kappaleita, jotka muistuttavat hänestä tai joita hän kuunteli. Ne ahdistavat, mutta tulee hetkeksi edes sellainen turvallisempi olo.

Mitä minä teen? Mitä jos me emme ole enää koskaan minkäänlaisissa väleissä? Se tuntuu niin käsittämättömän pahalta. Mitä vittua minä teen?

pitäis tanssii ku huomist
ei ois, huoli pois,
tanssin aamuyön läpi,
jolloin toivo kuoli pois