Ensiksi kiitos eiliselle kommentoijalle. Se piristi ja lause oli jotenkin niin.. totta.

Tänään Hoo hymyili minulle omasta aloitteestaan. Ihme ja kumma. Naurettavaa iloita näin paljon, tai no en minä välttämättä iloitse, mutta se hymy oli niin suloinen. Olen nähnyt häneltä erittäin söpöjä hymyjä, sellaisia rutistettavan ihania, mutta en koskaan mitään tuollaista. Hänen silmänsä suurinpiirtein säihkyivät. Luulin, että kuolen siihen hetkeen. Sisälläni iloittiin ja jos en olisi ollut istumassa, olisin varmasti pyörtynyt tai ainakin jalat olisivat menneet altani. Muutenkin tänään oli mukava päivä Hoon osalta. Ei mitenkään masentava oikeastaan ollenkaan. Ehkä se oli taas sitä pientä iloa, joka syntyy hänen näkemisestään. Olenhan kyllä kertonut tosiaan, että joskus se näkeminen sattuu, mutta tänään ei sattunut. Sen hymyn tosin tiesin jäävän varmasti viimeiseksi.

Minun piti tänään kirjoittaa enemmän kuin yhden pienen kappaleen verran, mutta jotenkin en pysty keskittymään. Illalla luultavasti kirjoitan lisää, jos jaksan keskittyä silloinkaan. Ehkä se hymy sekoitti minut kokonaan. Sitä paitsi minulla on jo nyt ikävä.

Mä vihaan jokaista paitsi sua
Pidä kii ja sano et tää paranee
Mä niin haluaisin hautautua
Pois maailmasta, auta mua
Täällä vain idiootit neuvoo mua
Enkä ilman sua mä millään mitään tee