On ihan hyvä olo. Viikonloppu meni aika helposti, mutta vielä täytyy kaksi yötä jaksaa odottaa. Sydämeen pistelee hassusti, kun miettii keskiviikkoa. En malta odottaa, mutta silti pelkään jollain lailla pettyväni. En tiedä, millä tavalla, mutta ehkä se selviää.

Eräs ystäväni yrittää herättää minussa turhaa toivoa, että minulla voisi olla mahdollisuuksia. Itse olen jo kauan sitten luopunut siitä ajatuksesta, mutta hän jaksaa patistaa minua koko ajan uskomaan mahdollisuuksiini. Samalla, kun hän yrittää patistaa minua, tulen vielä surullisemmaksi kuin aikaisemmin. Haaveilen turhia ja mietin, kuinka onnellinen voisin olla, jos vain saisin hänet. Tiedän, ettei kaikkea voi todellakaan saada eikä pidäkään, mutta jos en toivo kuin yhtä asiaa koko maailmasta. Luopuisin niin paljosta, jättäisin kaikki muut haaveet pois ja jos vain saisin hänet, mutta ei. Elämä on välillä niin turhauttavan jotain... en keksi mitä.

Nyt on aika poistua tästä, kun ei tässä olotilassa saa mitään aikaiseksi. Tuntuu siltäkin vielä, että voisin tehdä jotakin typerää. Holtiton olo ei tunnu kovin turvalliselta. Toivottavasti en näe Hoota tänään missään, koska tiedän, että tekisin jotain todella tyhmää.

Niin, ja hyvää vappua.

You're the phone call that never comes
You're the surprise I can never find
When I see you it's the wrong time
Wrong place and the wrong crowd