Minulle käy aina näin! Minä aina erehdyn katsomaan vääriä juttuja ja sitten havahdun taas siihen, että ikävä kaivertaa vatsassa. En saisi katsoa, en oikeasti saisi, mutta teen sen aina. Joka kerta. Ja jokainen kerta päättyy siihen, että väitän, etten välitä, mutta oikeasti välitän ihan liikaa. Kas kun en suurennuslasilla tarkastele, että keiden seurassa hän on ollut ja missä. Kuinka säälittävä minäkin olen. Jotain ryhtiä nyt tähän pitäisi saada, mutta minä olen niin helvetin heikko! Minulla ei ole mitään otetta tähän, ei mitään kontrollia. Jokainen sunnuntai-ilta päättyy siihen, että päätän katsovani viimeistä kertaa, mutta se viimeinen kerta tapahtuu aikas monta kertaa ja aina päädyn itkemään sitä, kuinka minä olen niin heikko. En osaa ottaa itseäni niskasta kiinni, en vain osaa! Satutan itseäni koko ajan vain enemmän ja enemmän, mutta minä en osaa tehdä muuta. Kadehdin ihmisiä, jotka osaavat ryhdistäytyä ja mennä elämässä eteenpäin, mutta minä en vain jotenkin kykene.

Kuinka ihminen voikin olla näin tyhmä? Kuinka menen siihen samaan lankaan joka kerta? Aivan kuin minun edessäni olisi joku lanka, josta en saisi ottaa kiinni, mutta otan ja menen sen mukana paikkaan, josta en saisi löytää itseäni. Minä en osaa yhtään kontrolloida enkä välillä edes ymmärrä, että kuinka vain pilaan kaikkea entistä enemmän. Minä olen koukussa. Olen kuin huumeiden käyttäjä. Harmi vain, ettei missään taida olla mitään vieroitusklinikkaa ihmisistä. Voisin mennä jos olisi.

Välillä minä inhoan itseäni niin paljon kaiken tämän takia. Olen ihan liian heikko. Ja minä haluaisin olla vahva.

Ei olisi pitänyt löytää niitä kuvia. Ei vain olisi pitänyt, mutta löydetty mikä löydetty. Siitä seurasi jälleen hirveä itku ja paha tunne vatsanpohjassa. Tätä kaikkea pahentaa vielä sekin, että eräs ystäväni kertoi eilen, että tämä Hoo pitäisi minusta ihan selvästi. Hän sanoi, että hänen mielestään se on selvä juttu ja oli huomannut tämän keväällä. En tiedä, pitäisikö uskoa vai ei, kun hän hoki, että ihan selvää se on ja että enkö minä muka ole huomannut. Minä en enää haluaisi uskoa ja toivoa, koska se kaikki on ihan turhaa, mutta en vain tiedä. MINÄ EN TIEDÄ. Tuntuu niin älyttömän pahalta.

Kun taivaanranta tummuu,
Melkein pelkään hengittää.
Kun taivaanranta tummuu,
Tiedän, kaislat viiltää syvään.