En ole nähnyt häntä jälleen kolmeen päivään ja tuntuu melko rauhalliselta. Tänä viikonloppuna minulla ei ole yksinkertaisesti ollut montaakaan mahdollisuutta ajatella kunnolla häntä. Toki olen siis häntä ajatellut, mutta en sillä tavalla kuin yleensä eli esimerkiksi niin, että joka sekunti mietin vain häntä. Nyt on ollut pakko tehdä muutakin ja toisaalta se on ehkä hyödyllistäkin. Tällaiset päivät tekevät välillä niin hyvää keholle ja mielelle. Muutaman kerran nytkin on kyllä tullut hetkiä, jolloin olen ajatellut häntä ja sulan siihen tunteeseen. Sellaisina hetkinä tekisin mitä vain, että ne kuvitelmat olisivat totta.

Minusta tuntuu, että olen tämän viikonlopun ansiosta oppinut hiukan hyväksymään sitä, että kohta tämä loppuu. Se on luonnollista ja se on elämää. Tiedän, etten pääse hänestä hetkessä yli ja että vaikeaa se tulee olemaan, mutta en usko, että olen ainoa maailmassa, joka on "menettänyt" jonkun henkilön. Minun tapauksessani menettäminenkään ei ehkä ole oikea sana, koska eihän minulla ole hänen kanssaan ollutkaan mitään.

Onhan minulla aina kaikki hetket mielessäni ja en usko, että pitkään aikaan tulen kokemaan tällaisia tunteita keneenkään muuhun liittyen. Hän on se ainoa ainakin nyt toistaiseksi. Jonain päivänä se on joku muu, nyt se on hän. Odotan huomista, että näen hänet ja luulen, että poistan nämäkin puheet huomenna seotessani taas hänestä.

Everybody's talking how I can't, can't be your love
But I want, want, want to be your love
Want to be your love, for real