Tänään oli loistava päivä koulussa hänen osaltaan. Katseemme kohtasivat harvinaisen monta kertaa ja olin taivaissa. Jokainen katse oli toinen toistaan suloisempi ja olisi tehnyt mieli vain nauraa silkasta ilosta. Hänen katseensa onnistuivat jokaisella kerralla yllättämään minut ja kotiin tullessani olisi tehnyt mieli vain pomppia. On minun mielialani hiukan onnistunut laskemaan tuosta ajankohdasta aika paljonkin, mutta se johtuu melkeinpä vain siitä, että aika loppuu kohta.

Joinain päivinä tuntuu, että olen jo melkein hyväksynyt sen kaiken, että tämä koko juttu jää tähän minun omalle haaveasteelle, ja vaikka välillä en hyväksykään sitä, niin eniten tässä kaikessa painaa juuri se, että menetän kohta kaiken. Tiedän, että tilanne voisi olla pahempikin, kuten joku kommentoi eilen, mutta täytyy nyt keskittyä omaan tilanteeseen eikä siihen, että mitä se voisi olla pahimmillaan. Siinä vain masentuu entisestään. Ainut suuri ja merkityksellinen asia häneen liittyen on edelleen se, että on niin vähän aikaa, mutta voisihan sitä ihan hyväksikin jutuksi kutsua. Jos minä näkisin häntä vielä vaikka vuoden lisää, niin luultavasti ihastukseni vain syvenisi ja masentuisin entisestään, koska en ikinä uskaltaisi puhua hänelle tai tehdä lisää tuttavuutta. Sen jälkeen olisi varmaan vielä vaikeampi päästä irti. Ehkä se on minun kannaltani parempi näin. Voi olla, että vuoden päästä kysyn, että ai kuka Hoo? En kyllä usko sen olevan mahdollista, mutta ei kai sitä oikein voi ennustaa.

And high up above or down below
When you're too in love to let it go
But if you never try you'll never know
Just what you're worth