Olen kirjoittanut tänne vasta vajaan päivän ja olen jo pahasti riippuvainen. Livejournalin vaikeus on se, että sinne kirjoittaa samaan aikaan asioita, joita kuka vain saa lukea, mutta samaan aikaan pitäisi tehdä vähintään neljä kaveriryhmää, jotta oikeat ihmiset saisivat kuulla heille oikeutetut asiat. Tämä on helppo. Kirjoitan nimettömänä, ja en usko, että kukaan löytää tänne koskaan. Ehkä minä joskus vielä jollekin näytän, sitten kun on sen aika. Huomaan kuitenkin, että on helppo kirjoittaa pienen tauon jälkeen. Voi kirjoittaa vaikka tunnin välein, jauhaa samojakin asioita, purkaa kaikki. Ja tämä kaikki ilman sitä pelkoa, että joku lukee ja nauraa. En vieläkään tiedä, että miksi välitän niin paljon muiden mielipiteistä tässä asiassa. Ehkä pelkään, että he nauravat siksi, että haaveilen henkilöstä, jota en voi koskaan saada.

Huomenna on sitten taas maanantai, kuten taisin edellisessä kirjoituksessanikin mainita. Minulla on ollut vähän ikävä Hoota. En ole nähnyt häntä noin kahteen päivään, mutta se tuntuu jo liian pitkältä ajalta. Siinä ajassa ehtii itkeäkin niin monta kertaa, etten jaksa edes laskea. Huomista kuitenkin siis odotan innolla ja kauhulla. Pelkään joka aamu, ettei hän tulekaan kouluun. Niinä päivinä tuntuu siltä, ettei jaksaisi yhtäkään sekuntia istua koulussa, kun ei siellä ole mitään muuta mielenkiintoista. Haluaisin vain jatkuvasti tuijottaa häntä ja nauttia siitä hetkestä, joka joskus kirveltääkin niin paljon rintakehässä. Aina, kun hän saapuu luokkaan (yleensä myöhässä) minun sydämeni melkein pysähtyy ja punastun. Se on häiritsevää, mutta minkäs minä itselleni voin. Minä olen joskus niin ärsyttävän nolo. Hämmennyn täysin nähdessäni Hoon. Hänellä on vain sellainen vaikutus eikä kellään muulla ole vastaavanlaista. Kukaan ei ole koskaan saanut minua näin sekaisin ja pelkään, ettei koskaan tule saamaankaan. Eihän tässä tilassa muuten mitään vikaa olisi, mutta kun elän jatkuvassa tietoisuudessa siitä, että tästä ei tule koskaan mitään ja hän ei koskaan huolisi minua. Muutenhan tunteeni voisivatkin olla ihan hyvä juttu, jos hänelläkin niitä olisi. Ei kuitenkaan ole, eikä tule olemaan. Minä en ole sellainen, josta kukaan pitäisi.

Minä mietin, että miten pääsisin Hoosta yli. Tällä hetkellä en voi päästä mitenkään, ellen ihastuisi yhtäkkiä toiseen ihmiseen tai jos Hoo tekisi vaikkapa jotain erittäin ilkeää minulle tms. Ensimmäinen näistä on aika heikko, koska tällä hetkellä en edes katsele muita ihmisiä kuin häntä. Tuo toinen voisi olla mahdollista oikeastaan ehkä vain, jos minä kommunikoisin jollain tapaa hänen kanssaan. Toisaalta taas olen kuullutkin asioita, mitä hän on tehnyt muiden ihmisten suhteen, vähän ikään kuin väärin, mutta en jaksa välittää. Jokainen tekee virheitä, jotkut pahempia enkä jaksa välittää, koska eiväthän ne minua toisaalta yhtään kosketa. Uskon, että pääsen Hoosta yli joskus kesällä tai sen jälkeen, kun en vain enää näe häntä. Siinä tulee menemään hetki, mutta ehkä se on ihan hyvä, että en sitten enää näe häntä. Alkukesä tulee varmasti olemaan vaikea, mutta kai minä joskus unohdan.

Niin mä olen monta yötä levotonta
Tahtonut sun kainaloon
Päättänyt mä juoksen vielä sinun luokse
Sanon vain mä tässä oon
Ja että oon kuin luulet aivan kuten tuulet
Rauhoitu en mihinkään
Mä väännyn ja mä murrun öihini mä turrun
Hukuttaudun ikävään