En mene sinne kouluun. Syy ei ole Hoo, vaan se, etten pärjäisi siellä. Yritän nyt jotenkin sopeutua tähän nykyiseen ja katsotaan sitten, miten asiat lähtevät eri tahoilla sujumaan.

On niin hirveä ikävä häntä. Miksi en koskaan voi törmätä häneen? Edellisestä näkemisestä alkaa olla kohta melkeinpä taas se kuukausi. Niin ahdistavaa.

Enkä mä varmaan koskaan tule unohtamaan.

Ja jos vain muistellaan,
jäädään kiinni ikuisuuteen.
Eikä eletä ollenkaan,
kaikki tämä vähäkin vain tuhotaan,
rohkeempaa on luovuttaa.

Anna jo olla.
Anna mun olla ja unohtaa.