Kirjoitin aiheesta aineen koulussa. Siitä tuli jopa sen tasoinen, että sitä pystyy itsekin lukea.

Jonain päivänä kaikki on vielä hyvin. Silloin pystyn katsomaan häntä silmiin, jos näen hänet ostoksilla vaikkapa tyttöystävän kanssa tai katsomaan luokkakuvaa keskittymättä ainoastaan häneen. Se päivä ei ole vielä, mutta se tulee kyllä, kun vain jaksaa odottaa.

Minä itken taas. Tämä saattaa kyllä johtua jännityksestä koskien erästä tapahtumaa, joka odottaa minua kohta tai sitten tämä johtuu siitä, että oli vaikeaa purkaa aineeseen tämä kaikki tietäen, että oma opettaja sen lukee. En kuitenkaan jaksa enää välittää, mitä tuli kirjoitettua.

Olit se poika jonka vuoksi itkin, surin.
Jonka vuoksi sain sisääni syvimmät haavat kuin koskaan.
Jonka vuoksi nauroin, iloitsin.
Jonka vuoksi elämääni edes elin.