Olen niin sekaisin Hoosta. Heti tänään nähtyäni hänet, ajauduin johonkin kummalliseen tilaan. Tunsin yhtäkkiä jälleen ääretöntä kaipuuta hänen lähelleen. Sydämeni hyppäsi ilmaan, kun hän käveli muutaman sentin päästä minusta. Myöhemmin katseemme kohtasivat erittäin monta kertaa ja häkellyin jokaisesta. Niistä tuli taas sellainen ihana, mutta kamala olo. Tiedän, ettei se merkinnyt yhtään mitään, mutta uskon, että muistan ne katseet ikuisesti. Muistan myös sen säikähdyksen, joka syntyi, kun katsoin häneen ja kohtasin automaattisesti hänen katseensa. Miten kukaan voi olla niin suloinen? En ymmärrä. Leijun jossain korkealla vaaleanpunaisten pilvien päällä, koska hän on vain niin uskomattoman ihana. Niissä silmissä vain on jotain. Ne saavat minut pakahtumaan. Hän on niin ♥

Vaikka kirjoituksen alku onkin melko positiivinen, en ole loppujen lopuksi oikeasti niinkään iloisella tuulella. Pistää vihaksi tämä kaikki. Miksi minun täytyy pitää juuri hänestä, kun en voi häntä saada? Eihän tässä ole mitään järkeä, että vain unelmoin hänestä kaukana kyyneleet silmissä? Tässä särkee vain sydämensä, mutta ei ole pakotietäkään. Ehkä niitä jossain olisi, mutta ne ovat liian suureellisia tähän tilanteeseen. En vain ymmärrä, miten tämä kaikki on mahdollista. Miten yksi ihminen voi koota niin nopeasti pilvilinnat korkeiksi, mutta samalla rysäyttää minut niin suurella voimalla alas niistä pilvistä? Yksi katse voi nostaa mielialani niin ylös, mutta yksi lause saa minut itkemään. Miten yhdellä ihmisellä voi olla sellainen järkyttävän suuri voima hallita minua? En tunne aina edes olevani enää ihminen, vaan tunnen olevani jonkun toisen hallittavana oleva... möykky, joka on täynnä turhia haaveita, syyllisyyttä, ikävää ja ahdistusta. Tiedän myös, että tässä käy huonosti.

Jos suljen hetkeksikään silmäni, näen hänet. Hänen kaikki katseensa, hymynsä ja kuulen hänen naurunsa. Se on kuin huumetta. Pelottaa. Minä vain tiedän, että jos saisin hänet, kaikki voisi olla taas hyvin. Jos saisin edes jotain kontaktia häneen, tiedän että voisin paremmin. Tiedän, että ihmiset aina selittävät kuinka kaikki olisi hyvin, jos saisivat vielä sen yhden asian... ja vielä sen ja sen. Minä en olisi sellainen tässä tilanteessa, luotan itseeni. Jos vain saisin olla edes hetken hänen vierellään, sen eteen tekisin mitä vain. Kuten Tori Amoksen kappaleessa (1000 oceans) sanotaan, että olen itkenyt tuhat valtamerta ja voisin itkeä tuhat lisää, jos se olisi se, mikä saisi hänet tänne. Minä tekisin niin, ja tuntuukin, että olisin itkenyt jo ne tuhat valtamertä ja lisää vain syntyy.

'Cause you know I'd walk a thousand miles
If I could just see you...
Tonight.

(Kiitos muuten kommentoineille henkilöille ♥ Kommentoikaa ihmiset jatkossakin rohkeasti, olisi kiva kuulla, mitä haluatte sanoa tai hmm.. jotain.)