Ennen kuin puran jännitystäni, ajattelin alleviivata tuon otsikon muutamaan kertaan. Jokaiset sekunnit ja sanat ovat todella tärkeitä. Minä yritän ajatella niin, kun aikaa on vähän. Jokainen sekunti, jonka aikana näen Hoon, on tärkeä ja jokainen sana, jonka häneltä kuulen, on tärkeä. Muistan ne varmasti pitkään, vaikka niistä muuten ei mitään hyötyä olekaan. Onpas tänään vaikeaselkoinen päivä, kun en osaa selittää tarkemmin tarkoitustani. Jokainen päivä on tärkeä.

Eilen illalla sorruin taas siihen, että käperryn peiton alle tutun musiikin kera, ja itken. Eilen illalla tosin en pystynyt itkemään. Ahdisti niin, että olisin tappanut kyyneleistä. Kyyneleet tuovat sen tilanteen realistisemmaksi ja voisi ajatella, että pää puhdistuu. En saanut kuin muutaman kyyneleen tulemaan, vaikka minua ahdisti niin suunnattomasti.

Nyt minua jännittää niin, että räjähdän. Noin 45 minuuttia siihen, että olen koulussa. Mitä jos Hoo ei olekaan siellä? Mitä minä sitten teen? Olen odottanut taas kaksi päivää hänen näkemistään ja jos en näe häntä, minä en tiedä mitä teen.

Tekisi mieli oksentaa.

Kaiken antaisin,
Et edes hetken,
Vain hetken saisin olla sun.