En ehkä ymmärrä tai tiedosta vielä sitä, että kahden viikon päästä en näe häntä enää. Olen niin keskittynyt ajattelemaan sitä kertomista ja kaikkia sen seurauksia ja sivuvaikutuksia, etten enää näe yhtään sen pidemmälle. Ehkä se on jopa hyvä asia, mutta se voi tulla shokkina sitten sinä traagisena päivänä. Ehkä en heti edes ymmärrä sitä, mutta kyllä minä vielä joskus.

Olen nyt odottanut viimeiset päivät vain sitä tilaisuutta kertoa. Saatan tehdä väärän teon, mutta niitäkin täytyy elämässä tehdä. Ehkä se on reilumpaa minulle, että saan kuulla häneltä itseltään hänen näkemyksensä ja yksinkertaisesti vain huomata, että miten hän reagoi. En halua hätiköidä asian suhteen, mutta haluaisin silti sen asian niin pois päiväjärjestyksestä. Ehkä minä lopulta joskus pystyisin päästämään hänestä irti, kun tietäisin hänen ajatuksensa ja sen, että hän tietää.

Hän on ollut minulle suurinta elämässäni vuoden ajan ja tuntuu niin pahalta miettiäkään sitä, ettei kohta enää näe häntä tai tavoita millään muullakaan tavalla. Pelkään tulevaisuutta, vaikka pitäisi osata elää hetkessä ja olla toivomatta tai murehtimatta liikoja.

I miss your laugh,
I miss your smile
I miss everything about you
Every seconds like a minute
Every minute's like a day
When you're far away