Luin huvikseni kirjoituksiani esimerkiksi huhtikuulta ja minua ahdisti. Minä todella olen kokenut tämän kaiken eikä se ole vain tekstiä kirjasta, jonka joku muu on kirjoittanut. Nyt on muuten täydellinen sydänsuruhetki. Ulkona sataa vettä aivan kaatamalla, isoja pisaroita, jotka osuvat räystäisiin suurella voimalla ja ikkunasta tulee syksyisen kirpeä tuulahdus, vaikka on vasta heinäkuun alku. Silloin tällöin jossain kaukana jyrähtää lempeä ukkonen ja vaikka en normaalisti ukonilmasta pidä, tämä on nätti. Kaiuttimissa soi surullinen kappale, joka muistuttaa minua kaikesta tästä. Tekisi niin mieli itkeä, mutta en jaksa enää tehdä sitäkään.

Hänen näkeminen piristi minua, mutta toisaalta myös konkretisoi jotkut asiat. En vain halua kuvitella, että hänellä on joku. En halua kuvitella häntä jonkun kanssa, joka en ole minä. En kestä sitä ajatusta, että hän saattaa seurustella hänen kanssaan vielä pitkään, ehkä joskus eroaa, mutta löytää uuden ja että hän menee joskus jonkun kanssa naimisiin. Minäkin saatan mennä joskus naimisiin, mutta mitä suuremmalla todennäköisyydellä jonkun ihmisen kanssa, jota en edes tunne vielä. Minua ahdistaa se, koska jollain tasolla niin toivoisin, että eläisin koko elämäni hänen kanssaan. Tiedän, että on lapsellista ajatellakaan niin, koska asiat nyt ovat miten ovat, mutta en voi olla ajattelematta. Tällä hetkellä tämä tapaus on minun elämäni poika/mies, ja sille ei mitään oikein voi tehdä. Ehkä minä joskus kohtaan jonkun vielä rakkaamman, mutta ei sitä suostu uskomaan tässä olotilassa, vaikka tiedän, että se on luultavasti totta. Se oksettaa silti minua.

Ei kellään voi olla samanlaista luonnetta, ulkonäköä, samanlaista olemusta ja samanlaisia mielipiteitä. Ei kenessäkään muussa ole sellaista samanlaista karismaa, eikä kukaan tuo minulle samanlaista iloa ja surua. En vain voi kuvitella, että kukaan muu aiheuttaisi minussa koskaan tällaisia tunteita. Minua ahdistaa se ajatus, että mitä jos hänen tyttöystävänsä ei pidäkään hänestä vaikkapa yhtä paljon kuin minä? En tiedä, saanko tai kehtaanko ajatellakaan niin, mutta eihän sitä koskaan voi tietää. Entä jos he ovatkin tunteneet toisensa vasta muutaman kuukauden ja pitäneet toisistaan vasta sen verran? Voisivatko asiat olla toisin jos olisin heti syksyllä ihastuessani tehnyt jonkunlaisen siirron, jos he eivät vaikka seurustelleet vielä silloin? Jossittelu on ehkä typerää, mutta en voi olla harrastamatta sitä.

Don't know what's going on
Don't know what went wrong
Feels like a hundred years
I still can't believe you're gone
So I'll stay up all night
With these bloodshot eyes
While these walls surround me with the story of our life