Hei sinä.

En tiedä, miten voisin kuvailla tätä kaikkea. Voisin kutsua tätä syväksi kasvattavaksi yksipuoliseksi suhteeksi rakkauteen tai tuskaiseksi poluksi, jota olen vuoden kulkenut. Tuntuu, että en millään sanoilla saisi tehtyä sinulle selväksi tunteitani tai ainakaan niin, ettet sinä hämmentyisi ja pelästyisi. En tiedä, paljonko haluat tietää tai paljonko kestät kuulla, mutta en tiedä pitääkö minun sellaisesta seikasta välittää. Luultavasti minun pitäisi kuunnella vain omaa sydäntäni. Se on vain joskus vaikeaa.

Tämä kaikki alkoi syksyllä. En ensin huomioinut sinua mitenkään erityisesti enkä ole varma, että tiesinkö pariin ensimmäiseen päivään kunnolla nimeäsikään tai en ainakaan osannut yhdistää sitä sinun ulkonäköösi. Muutaman viikon päästä se tapahtui. Et luultavasti itse muista sitä aamupäivää tai iltapäivää, tuskin sillä väliä, kun katsoit minua silmiin ja ainakaan et nähnyt sitä, kuinka minä sulin ja sekosin. Siitä asti olen ollut sekaisin. Niin sekaisin, että kukaan tuskin ymmärtää tarkalleen. Siitä asti olen haaveillut sinusta. Olen käynyt päässäni läpi jokaisen ajatuksen, jonka sinusta tai mistään sinuun liittyvästä voi löytää, jos ei tunne sinua lähes ollenkaan. On hullua, että pidän sinusta niin paljon. En tiedä mikä sinussa on. Ehkä sinussa on se jokin. Sen niminen elokuvakin löytyy. En ole sitä koskaan nähnyt, mutta ehkä se voisi olla lähellä tätä. Kuka tietää? Olen miettinyt, miltä näytät aamulla, kun heräät. Olen miettinyt, kuinka meistä tulisi jotain ja menisimme naimisiin. Olen miettinyt, millainen olet harrastuksiesi parissa. Olen miettinyt jopa lasten nimiä. Toivon, ettet sekoa tästä kaikesta turhasta informaatiosta. On vain pakko kertoa. Olen itkenyt vuoksesi, olen nauranut vuoksesi, olen laiminlyönyt asioita vuoksesi. Tämä on aika tyhmää, mutta en voi mitään.

Olen pahassa umpikujassa. Samaan aikaan haluaisin päästä sinusta yli, mutta samaan aikaan haluaisin tehdä mitä vain, jotta minun ei tarvitsisi edes yrittää päästä sinusta yli. Sinä saat minut elämään, tuntemaan, että olen samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin. Iltaisin ja öisin mietin tuhansia tapoja, joilla kertoa tämä asia sinulle. En ollut ennen tätä päivää edes miettinytkään, että tosissani kertoisin, mutta aina on mukavaa miettiä.Kuvittelen ainakin satoja tapoja, joilla sinä vastaisit tunteisiini tai jättäisit vastaamatta. Silti tästä kertominen tuo minulle niin itsekkään olon. Pistäisin sinut ahtaalle, jotta minulle tulisi helpottava olo. Tietoisuus siitä, että nyt sinä tiedät ja ehkä ymmärrätkin, vaikka luultavasti et. En tiedä, miten sinä suhtaudut. Säälivästi, vihaisesti, iloisesti, hämmästyneesti.. tapoja on monia. Toivon vain, ettet vihaisi minua.

Sinä olet yksi tärkeimmistä asioista elämässäni tällä hetkellä ja se on hassua, koska meillä ei ole mitään. Ei edes sitä juttua, jota joillakin ihmisillä on. Meillä ei ole mitään. Tämän voisi myös sanoa toisin sanoin, jotka kuuluvat että minulla ei ole mitään. Minulla ei ole enää edes toivoa. En usko siihen, että sinä jonain päivänä vielä voisit pitää minusta ja että meillä voisi olla edes jotain. En jaksa enää uskoa unelmiini, koska ne eivät toteudu. En ymmärrä muutenkaan sitä yleistä käsitystä, että hankalimmat ja suurimmatkin unelmat voivat toteutua, koska minä en ole koskaan itse saanut kokea mitään tällaista. Uskon, että olet tylsistynyt lukiessasi tätä. Voi olla, että lopetit jo edelliseen lauseeseen tai et edes avannutkaan koko kirjettä. Täytyy vain toivoa, että luet. Lue. Se on sinun velvollisuutesi tässä tilanteessa, jossa olen menettänyt takiasi puolet elämästäni ja melkein jopa persoonani. Toisaalta voisin myös sanoa, että tämä on kaikki syytäsi, mutta ei ole. Tämä ei ole varmaan kenenkään syytä tai korkeintaan minun. Ehkä en saisi kiintyä ihmisiin. Siinä joutuu vain kärsimään. Hetken huuma on nopeasti ohi.

Taidan saapua tässä vaiheessa siihen pisteeseen, että on pakko kertoa se totuus, joka tästä onkin jo eri tavoin käynyt ilmi.

Minä pidän sinusta. Erittäin paljon. Olen pitänyt sinusta 247 päivää, olen haaveillut sinusta noin 98% koko tuosta ajasta ja tämä vain jatkuu. Usko minua, minä olen yrittänyt. En voi päästää irti sinusta. Sinä olet isoin tapaus elämässäni enkä tiedä miten pääsen polultasi pois. Pidän sinusta.

Minä

Huomio, en oikeasti ole lähettämässä hänelle yhtään mitään. Kunhan pohdiskelin.