Eilen tuli vuosi siitä, kun kerroin hänelle. Outo olo hallitsee mua vieläkin, asiaa on niin vaikeaa ymmärtää. Ei siitä voi olla vielä vuotta! Ei vain voi.

Toinen poika ei sanojensa mukaan pidä minusta muuta kuin kaverina, mutta hänen käytöksensä on taas niin kummaa, etten tiedä, mitä sanoa. Ihan sama. Ei sekään tule onnistumaan, joten miksi edes toivoa...

Milloin on minun vuoroni? Onko koskaan?