En tiedä, jaksanko kirjoittaa tänne enää. Viimeisimmät saamani kommentit toivat minulle oikeasti pahan mielen. Vaikka olenkin vasta 17-vuotias, ei se tarkoita, ettenkö voisi rakastua. Se ei tarkoita, etteikö minulla oikeasti voisi olla tunteita ihmistä kohtaan, jota en voi saada. Helvetti, ärsyttää tuollainen! Jos ryhdistäytyminen ja irtipääseminen olisi niin helppoa, enköhän olisi jo päässyt hänestä yli? Tuosta huomaa, kuka on oikeasti rakastunut joskus ja kuka ei... Minua ärsyttää se, että iän perusteella täytyy luokitella ihmisiä ja heidän tunteitaan. En minä valinnut sitä, kehen rakastuin. En minä valinnut sitä, että hei rakastunpa varattuun ihmiseen.

Ei siinä mitään jos asiallisesti kommentoi kantansa, mutta se, että täytyy uhota sillä, että minä en voisi olla tosissani, se on mielestäni erittäin epäkypsää ja naurettavaa. En usko, että tämä blogi estää minua pääsemästä yli hänestä. En ajattele tätä kirjoittaessa yhtään enempää häntä kuin muutenkaan lukuunottamatta joitain aikoja.

Sitä paitsi minulla menee nyt paremmin. Ei vieläkään hyvin, mutta osaan elää asian kanssa. Kaipaan häntä enkä ole nähnyt häntä viiteenkymmeneen päivään, mutta toivo elää silti. Jos edes näkisin hänet... Se voisi olla vaikka joululahjani. Mutta siis tämän kirjoituksen pointti on se, että jos ei kiinnosta lukea tällaista "karmivaa blogia", ei tätä ole pakko lukea. Piste.

Ja kyllä minä tunnen hänet, paremmin kuin itse asiassa tiedättekään. En minä tänne kaikkea kirjoita.