Näin tänään ensimmäistä kertaa yli kahteen kuukauteen tätä toista ihastustani. Hän vältteli minua selkeästi, mutta mitäs muutakaan olisi voinut häneltä odottaa sen jälkeen, kun kerroin tunteistani. Saimme moikattua toisiamme, mutta muuta emme puhuneet koko koulupäivänä. Hän vältteli selkeästi myös katseitani, mutta muutaman kerran silmämme kohtasivat ja se tuntui niin hyvältä, mutta samalla myös vähän pelottavalta. Juttelimme messengerissä aika paljon kesällä ja ihan jopa normaalistikin, eli keskustelut etenivät oikein hyvin ja näin, mutta jotenkin nyt vain kun tilanne saatiin vielä konkreettisemmaksi, niin se on vielä vähän räjähdysaltis. Ehkä tarvitaan vain vähän aikaa ja rutiinia näihin päiviin, siihen näkemiseen. Siihen pitää taas totuttautua.

En nyt oikein tiedä, mitä ajattelen, mutta tiedän, että pidän hänestä paljon. Tiedän myös, että jollain oudolla tavalla rakastan aina Hoota. Hän on aina siellä taustalla, tuli mikä tuli.

En nyt ehdi kirjoittamaan enempää, mutta tässä pientä tilannetiedoitusta.