Luulen, että nyt voisi olla aikaa paremmalle jaksolle. Olen saanut lykättyä jonkun verran häntä pois mielestäni lähipäivinä ja aina luvattoman ajatuksen saapuessa mieleeni, olen yksinkertaisesti pakottanut itseni ajattelemaan jotakin muuta. Aina se ei onnistu, mutta joillakin kerroilla se on onnistunut melko hyvin. Olen siinä määrin ylpeä itsestäni. Tiedän, että tämä unohtaminen on vaikeaa, mutta minä aion yrittää. Jos sitten selviää todella se, että ensirakkaus ei unohdu koskaan, niin sitten selviää, mutta ainakin voin sanoa yrittäneeni päästä yli.

Viikon päästä olen uudessa koulussa. Sieltä voi löytyä joku mukava poika, tai sitten ei. En tiedä, mitä ajattelen tai haluan ajatella asiasta. On vain niin vaikeaa kuvitella, että voisin ihastua vähään aikaan. Tämä Hoon juttu on vienyt niin paljon voimia koko vuoden ajan ja muutenkin. En osaa kuvitella puhuvani kenestäkään muusta sillä tavalla. En vain osaa tai halua. Kukaan ei koskaan tule olemaan Hoo, tai ainakaan en usko.

Kumpikohan meistä on onnellisempi?
Sinä joka olet ihana, vai minä joka tunnen sinut.