En ehdi nyt kirjoittamaan oikein mitään, mutta koin tämän olevan velvollisuus. Edellisestä kirjoituksesta on kuitenkin kulunut jo melkeinpä viikko.

Ikävä on kova, mutta sille ei voi tehdä oikein mitään. Haluaisin niin nähdä hänet, mutta ehkä on liikaa pyydetty, että näkisin häntä kahta kertaa saman viikon aikana.

Rakkaus tuntuu niin suurelta ja vahvalta. Ihan erilaiselta kuin kaikki ennen.

Mä haluun sun tietävän että oot tasan ainoo
Jonka haluan ja jolle annan näin paljon arvoo
En jätä sua koskaan kenenkään varjoon