Minä olen edelleenkin liian heikko ja tiedän, ettei se miettimällä miksikään muutu, mutta luulen tämän tilanteen olevan jotenkin ehkä hallinnassani. Vaikka saatan vaikuttaa todella idiootilta ja epätoivoiselta, ei sillä ole väliä. Minä en jaksa välittää, miltä vaikutan, koska sellaisilla asioilla ei vain ole väliä. Ei mitään omia tekoja tai ajatuksia voi tällaisten tunteiden aikana selittää. Niille ei voi mitään. Ei niitä voi itse valita tai vähentää. Jonkun mielestä voi tuntua tyhmältä se, että sanon, etten voi mitään. Se on vain totta. Sitten kun se yksi tulee näkökenttään ja sille menettää totaalisesti sydämensä, siinä vaiheessa ei ihan oikeasti jaksa kuunnella mitään jeesusteluita (lainaten Maija Vilkkumaan kappaletta) tai miettiä hintoja! Siinä vaiheessa ei jaksa miettiä sitä, että kuinka tyhmiä tekoja tekee tai mitä sanoja suustaan päästää. Ei välitä siitä, mistä joutuu luopumaan tai mitä joutuu itsestään antamaan. Millään muulla kuin sillä ihmisellä ei ole väliä. Ei jaksa pelätä tai olla uskaltamatta tehdä mitään, koska se tunne pakottaa. Ja vaikka sitä kuinka ikävöisi, itkisi ja murehtisi, siitä nauttii ajoittain silti. Silloin, kun näkee hänet, se tunne on vain sellainen, ettei toista olekaan. Minä en vieläkään ymmärrä, että miten kukaan voi herättää sellaisia tunteita. Se ihastumistunnekaan ei ole suurempi kuin tämä. Se, kun tuntuu, ettei millään muulla vain ole väliä ja että jos tuntee jotain tällaista, ei voi mitään parempaa oikeasti ollakaan. Se tunne, kun halkeaa siitä kaikesta rakkaudesta ja sen toisen ihanuudesta. Sitä ei voi kokea missään muussa yhteydessä. Voisin lainata itseäni jostain huhtikuulta: "On kuin olisi taivas ja helvetti samassa paketissa. Hyvä ja paha. Kylmä ja kuuma. Helppo ja vaikea. Musta ja valkoinen. Ilo ja suru." Sitä se on.

Pahinta on ehkä se, että minä oikeasti odottaisin koko elämäni. En jaksa kuunnella niitä "elämä menee ohi" -ja "älä pilaa elämääsi" -kommentteja, vaikka niissä jollain tasolla voikin olla järkeä. Minä olisin niin valmis odottamaan ja jos olisin varma, että tässä kaikessa kävisi vielä joskus hyvin. Minä odottaisin koko ikäni jos saisin olla hänen vierellä edes yhden päivän elämästäni. Sitä paitsi en halua edes miettiä ketään muita tai sitä, että hän ei silloin voi olla minulle se oikea, jos me emme päädy yhteen koskaan. Voihan hän kai silti olla? Okei, se ei ole se pointti nyt tässä vaan se, että jos sydän on menetetty niin vahvasti toiselle, miksi minun oikeasti pitäisi miettiä yhtään ketään muuta? Ei niillä muilla ole minulle mitään merkitystä. Olkoot missä haluavat. Minä en jaksa uskoa siihen, että tässä maailmassa olisi yhtään ketään parempaa. Voi olla, että hihitän näille teksteilleni vielä joskus vuosien päästä, mutta sillä ei ole väliä. Nyt tuntuu tältä ja se on tärkeintä, koska hetkessähän meidän pitäisi elää.

So far away from where you are
These miles have torn us worlds apart
And I miss you
Yeah, I miss you